Elämää

Vähän lisää tietoja minusta ja muita ongelmia joista olen kärsinyt ja joista kärsin vieläkin. Teen paljon töitä sen eteen että ei tarvitsisi kärsiä ja löytäisin vastauksen joka auttaisi myös muita selviämään paremmin näiden asioiden parissa. Astma, allergiat, ihottumat.

Olen itse kärsinyt pienestä pitäen kaikista mahdollisista allergioista, siitepöly, banaani, pähkinät, omenat, paprika, tomaatti, pähkinät, appelsiini, mandariini, koirat, kissat, hevoset ja varmaan kaikki muutkin karvaiset eläimet. Tiedän mitä on olla allerginen vähän kaikelle ja mistä aina silloin jää paitsi.

Minulle on monet lääkärit sanoneet että et voi koskaan ottaa itsellesi mitään karvaista lemmikkiä esimerkiksi koiraa koska se pahentaisi astmaa ja tulisi todella pahoja iho-oireita. Olin hyvin surullinen koska olisin aina halunnut itselleni koiran. Ajattelin monta vuotta kuinka mukava olisi kun tulee kotiin olisi koiruus ovella vastassa ja kadehdin niitä ihmisiä joilla koira oli. Lukuisien allergia testien jälkeen ja omakohtaisen kokemuksien perusteella olin tuomittu elämään ilman mitään lemmikkiä.

Sitten se tapahtui ilman mitään erillistä varoitusta tai merkkiä sattui ihme tapahtuma joka kyllä vaikutti ihan minun normaalilta päivältäni. Astma kontrolli ja joidenkin lääke reseptien uusiminen, menin sitten tutun erikoislääkärin vastaanotolle ja kysyin siinä ohimennen että joko saan lääkärin suosituksella ottaa itselleni koiran.

Lääkäri katsoi minua ja sanoi että epävirallisesti voin kertoa että nykyään ei lääketiede osaa sanoa millään testillä varmasti oletko allerginen eläimille tai ruoka-aineille, mutta tästä epätietoisuudesta johtuen lääkärit pysyvät vanhojen "hyvien" testien ja testituloksien takana koska kukaan ei tiedä oikeata vastausta näihin kysymyksiin. Lääkärini jatkoi samaan hengenvetoon että voit ottaa koiran itsellesi ja olet sitten sattuman orja 50% toden näköisyydellä joudut antamaan koiran pois koska astma oireet pahenevat ja olosi muuttuu hirveäksi ja taas toinen 50% sen puolesta taas että elimistösi pystyy hoitamaan ns. siedätys hoitona ja astman ja allergian tuomat oireet alkavat pikkuhiljaa häviämään. (tapahtui noin 10 vuotta sitten)

Pääsin pois lääkäristä olin viikon yhtä hymyä vihdoinkin minulla olisi 50% mahdollisuus ottaa itselleni koira. Jeeeee.. Kunnes rupesin miettimään että siedätys voisi kestää mahdollisesti useamman vuoden ja jos se ei auttaisikaan joutuisin luopumaan koirasta johon olisin jo kiintynyt 110%. Keskustelin tästä asiasta ystävieni ja perheeni kanssa ja kaikki sanoivat että päätös on yksin sinun omasi.. Hmmp.. en saanut keneltäkään sitä "lupaa" ottaa koira.

Tein päätökseni ja otin itselleni dobermannin pennun ja ajattelin että nyt kaikki on vain kiinni minusta ja pennusta. Alkuun yskin ja nenä vuoti kuin pahimpaankin siitepölyaikaan ja olo oli muutenkin melko paska. Ei pystynyt pariin viikkoon edes kunnolla nukkumaan ja aloin jo ajatella että joudun luopumaan koirasta. Meni kuukausi tai kaksi siitä kun otin koiran alkoivat oireeni häviämään ja huomasin että en saanut enää kuin käsiini kutinaa kun oikein kovasti paijailin koiraa.

Olin hyvin helpottunut ja onnellinen että siedätys hoito oli alkanut toimimaan ja oloni koheni nopeaan tahtiin ilman mitään lääkityksiä. Seuraava kunnon takaisku tuli kun koiralla oli ensimmäinen karvanlähtö aika oireeni pomppasivat huippuunsa yhdessä vuorokaudessa, henki vinkui ja sai taas yskiä päivät ja yöt kun oli kotona. En lannistunut vaan ajattelin että kyllä se kroppa hoitaa tilanteen kuntoon ja oikeassa olinkin.

Viikon tai kahden päästä oireet olivat jo poissa ja yhteiselo koiran kanssa taas oli sitä ihanuutta mitä sen pitäisikin olla. Oireet tavallaan hävisivät kokonaan noin vuoden jälkeen kun olin ottanut koiran ainut miinus oli karvanlähdöt ja siitepöly aika jolloin koira tuplasi oireeni kun keho joutui koville.

Nykyään ei ole enää edes siitepöly aikana kovinkaan hurjia oireita ja karvanlähtö ajat ovat jo ihan helppoja mutta huomaan kyllä ne, oireet ovat minimaaliset. Nykyään minulla on kaksi koiraa ja elämä niiden kanssa on helppoa, vaivatonta ja lähes oireetonta.

En kuitenkaan suosittele tätä kokeilemaan koska aina on se riski että elimistö ei hyväksy asiaa ja siedätyshoito ei tehoa ja joutuu luopumaan sitten lemmikistä.

Jokainen ihminen on oman mielensä ohjaaja, ainakin uskon ja toivon niin.